Don Quijote Manchalainen
Don Quijote Manchalainen ( Alk.per. Don Quijote de la Mancha ) on Espanjalaisen Miguel de Cervantesin klassikkoteos. Teos on julkaistu kahdessa osassa, mutta käsitetään nykyään yhtenä kokonaisuutena. Romaani julkaistiin vuonna 1605, ja jatko-osa sille ilmestyi vuonna 1615. Kirjakaksikosta molempia pidetään klassikkoina, ja ne mielletään länsimaisen kirjallisuuden pohjana. Ne ovat myös hyvin vaikuttavat, jolleivat vaikuttavimmat kirjalliset teokset renessanssin ajalta.
Miguel de Cervantes syntyi oletettavasti vuonna 1547, ja kuoli jotakuinkin vuonna 1616. Elämänsä aikanan hän ehti toimia sotilaana ja kirjailijana. Sotilasuransa takia hän joutui usean vuoden ajaksi vangiksi. Vapauduttuaan hän työskenteli erinäisissä töissä, ja myöhemmin hän alkoi kirjailijaksi. Cervantesin ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1585, kirjailijan ollessa noin 38 vuotias. Don Quijoten lisäksi hän on kirjoittanut yli kymmenen teosta. Häntä pidetään yhtenä historian tärkeimmistä kirjailijoista. Hänen ikonimaista tyyliään on kopioitu hyvin paljon,
Klassikkoteos Don Quijote kertoo tarinan maalaistalon herrasta, joka liikaa ritariromaaneja luettuaan tulee siihen lopputulokseen, että on itsekin ylväs sotilas. Hän nimeää itsensä Don Quijote Manchalaiseksi, vanhan työhevosensa Rocianteksi, kasaa perimänsä haarniskan ja lähtee seikkailulle. Pian hän saa mukaansa myös Sanco Panza nimisen maanviljelijän. Sanchokin tunnistaa herransa olevan päästään vialla, mutta lähtee tämän hulluuksiin mukaan rahanahneena. Pitkin matkojaan Don Quijote hokee fraaseja lukemistaan kirjoista, usein pyhittää tekonsa keksimälleen prinsessa Dulcinealle, ja koittaa kaikin tavoin käyttäytyä kuin kunnollinen ritari.
Kirjan rakentava tekijä on Don Quijoten hulluus. Don Quijote nimittäin ei itse ole ritaria nähnytkään, mutta niistä tarpeeksi lukeneena hän kykenee toimittamaan jokaisen tekonsa kuin kirjojen ylväät soturit. On kuitenkin selvää, että lähes jokainen muu kirjan hahmo huomaa hänen olevan hullu, ja joko leikkii mukana tai yrittää olla astumatta tämän tielle. Hän muun muassa näkee vaivaiset majatalot uljaina linnoituksina ja vastaantulevat matkailijat ritareina ja ryöstelijöinä.
Kirjoilla Cervantes on pyrkinyt parodisoimaan keskiajalla yleistyneitä ritariromaaneita. Hän matkii niiden juonirakenteita ja tapahtumia, mutta tuoden ne ilmi hyvin satiirisin tavoin. Jotkin kirjan tapahtumista ovat muuttuneet ajan myötä klassikoiksi ja jopa vertauskuviksi, kuten taistelu tuulimyllyjen kanssa.
Itse tykkäsin kirjasta yllättävän paljon. Alusta alkaen olin hyvin yllättynyt sen mukaan tempaavasta tyylistä ja huumorista. Kirjan tyyli parodisoida ritariromaaneja oli huvittava, ja sen kirjoitustyyli ei yllätyksekseni eronnut nykykirjallisuudesta läheskään niin paljoa kuin olin olettanut. Kirja varmasti onkin ollut aikaisekseen hyvin edistyksellinen. Kumma kyllä, muun muassa kirjan kieli ei ollut vaikealukuista, vaikka on tosin huomioitava teoksen olevan käännetty muulle kuin alkuperäiskielelle. Lyhyesti sanottuna teos on siis loistava ja erittäin suositeltava.
